Yksinolotreeniä pitkästä aikaa

Olen taas treenaillut yksinoloa. Välillä ei tule tehtyä ja taas sitten tulee jatkettua. Vaihdoin porttihuoneen paikkaakin, joten olen hieman peruutellut sitten tuossa yksinolossa. Olen tarkkana tuon rentoutumisen kanssa ennen kuin etenen.

Jossain koirakeskustelussa tulikin vastaan rauhoittumisesta. Joku kommentoi hienosti, että pelkällä puruluulla ei tulisi rauhoittaa vaan pitäisi oppia rauhoittumaan ilman tekemistäkin. Sama se on tässä yksinolossakin, että ei pelkkää tekemistä vaan pitää osata rauhoittua ja rentoutua ilman tekemistäkin. Tekeminen kuitenkin loppuu jossain vaiheessa ja sitten koira hermostuu, jos ei ole oppinut rentoutumaan ilman tekemistä.

IMG_20160815_195622

Tässä pieni kännyräpsy mielestäni hyvästä rentoutumisesta. Sheltti kaatui kyljelleen pian kuvan oton jälkeen. Koirilla on isompi tila mitä kuvassa näyttää 🙂 Takana avautuu vielä toinenkin huone. Olen vain rajannut kuvaa.

Harjoittelut jatkuvat

Olen taas jatkanut yksinoloharjoituksia. Samalla olen huomannut todellisen rauhoittumisen ja näennäisen rauhoittumisen erot 🙂 Koiramaailma on kyllä sellainen, että aina tässä oppii ja varsinkin kantapään kautta. Samalla oppii suunnattomasti itsestään, kun näiden koirien kanssa on tekemisissä. Koirahan ei tee virheitä vaan se olen minä joka töpeksii. Ei auta kuin nielaista omat virheet ja ottaa opiksi pieleen menneistä tilanteista.

Taisin mainitakin että olen yhden huoneen tehnyt mukavaksi koirille, johon koirat jäävät yksinollessaan. Hyvilläni huomasin, että molemmat jäävät huoneeseen mielellään. Jätän joka kerta herkkuja huoneeseen (lattialle, sänkyyn sekä virikemattoon). Virikematto on todella ollut mahtava ostos, sillä matolla on niin paljon käyttöä ja koirat pitävät siitä. Matto on meillä melkeinpä päivittäin käytössä.

Yksinolossa ensimmäiset 30 minuuttia ovat koiralle ne hankalimmat, joten nämä ensimmäiset 30 minuuttia kannattaa työstää huolella ja tarkkaan, että koira ei stressaa ja nauttii yksinolosta. Harjoittelen nyt iltaisin, kun koirat ovat väsyneitä päivän toiminnoista, joten ovat muutenkin suhteellisen rentoutuneita jo valmiiksi.

Pitäisi lisätä jokin sana vielä harjoituksiin jossain vaiheessa, että koirat tietävät, että olen lähdössä enkä ota koiria mukaan. Tämän olen huomannut, että en ole ollut selkeä koirille, että lähtevätkö ne mukaan vai ei. Toki portin taakse laittaminen kertoo myös koiralle, että eivät ole mukaan tulossa. Siksikin paikasta portin takana pitäisi saada koirille miellyttävä heti harjoituksien aluksi eikä stressiä aiheuttava.

Onneksi näitä eroahdistus/yksinolo-kirjoja on saatavilla, joiden avulla voi onnistua sekä kirjan neuvot antavat vinkkejä myös arkeen.

Nelosvaihe yksinolossa

Yksinoloharjoituksilla on jatkettu. On kuuma treenata kaikki ulkovaatteet päällä. Yllättävän hyvin lähti treenit kuitenkin käyntiin, vaikka ei olla treenattu pitkään aikaan.

Nelosvaiheessa lähdetään ovesta ulos ja ollaankin siellä jonkin aikaa. Seurataan taas koiran mielialaa, että miten paljon hermostuu, kun ovesta lähtee.

Rölli otti harjoitukset alun ihmettelyn jälkeen mainiosti! En nähnyt enää koko koiraa, kun laittoi nukkumaan sängylle. Sheltillä meni hieman pidempään, että jätti reagoimisen, kun menin ovesta ulos. Hyppäsi pediltä aina ikkunaan katsomaan, että tuleeko takapihalta joku 🙂 Treenasin kunnes shelttikin otti rauhallisesti. Tästä jatketaan taas.

Suosittelen kyllä tätä jo aiemmin mainitsemaani kirjaa, johon yksinoloharjoitukseni perustuvat Malena DeMartinin Treating Separation Anxiety In Dogs.

 

Päivät treenatessa

Tämä viikko on tiukasti treenattu siedätyksen ja vastaehdollistamisen parissa. Edellisellä viikolla aloitettiin ja sitä myöten on jatkettu. Huomenna pidetään välipäivä. Onneksi näitä treenikavereita on löytynyt. Mielestäni edistystä on jo huimasti näkynyt molemmissa koirissa. Lähinnä mietin, että olen treenannut kovasti kaupungissa, että mitenköhän treenikaveria saisi tänne maallekin. Maallakin kuitenkin koiria liikkuu. Olen onnekkaasti nähnyt maalla vastaantulevat koirat ajoissa, jolloin olemme ennättäneet siirtyä sopivalle etäisyydelle ja treenit on pidetty siellä. Mutta varmasti tapahtuu vielä liian yhtäkkisiä kohtaamisiakin.

Yksinoloharjoitukset on olleet nyt tauolla. Pitäisi tarttua taas kirjaan ja lukaista nelosvaihe läpi. Niin hyvin kuitenkin meni, että pitäisi vielä jaksaa painaa loppuun asti.

Erilaisia koiratapahtumiakin alkaa taas ilmestyä. Niihinkin voisi lähteä treenailemaan.

Maaseudun koiralla on vähän erilaista tämä elämä kuin kaupunkikoiralla. Päivät voi viettää metsässä näkemättä ketään, joten arvatenkin sitten erilaiset koirakohtaamiset ovat vaikeita. Hyvä on tuokin puoli tiedostaa, miksi omilla koirilla sitten on vaikeita koiraohitukset, toisten koirien joukossa olemiset. Vaikka emme päiviä metsässä vietäkään, niin ei täällä useinkaan ketään vastaan tule. Harjoitusta ei sitten saa kuten kaupunkikoirat pennusta lähtien.

Yksinoloa jälleen

Tänään pitkästä aikaa jatkoin yksinoloharjoittelua. Laitoin ulkovaatteet päälle, kun olin makupalat piilotellut portin taakse sekä snuffle maton täyttänyt. Rölli reagoi heti ulkovaatteisiin, jolloin mietin, että puinko vaatteet liian aikaisin, sillä Rölli lähti ulko-ovelle päin ettei vaan jää matkasta. Mutta kun lähestyin suljettua porttia, portti veti Röllin puoleensa. Vapautin Röllin ja Ladyn portin taakse.

Molemmat koiruudet lähtivät makupalojen maailmaan. Mutta kun avasin ulko-oven ja suljin sen, Rölli reagoi ja tuli portille tuijottelemaan. Istuuduin sitten läppärin ääreen ja noin viiden minuutin sisään Rölli oli taas makupalojen maailmassa. En jatka harjoitusta, jos koira on hermostuneen oloinen.

Tästä lähti sitten suoritus liikkeelle eli kävelin ovelle, avasin oven, suljin ja palasin puuhailemaan jotain. Ja tätä uudestaan. Kun makupalat oli löydetty, molemmat koirat makoilivat sängyllä. Mielestäni tämä treeni meni sitten hyvin. Jos eivät olleet sängyllä, niin tulivat portille nukkumaan. Ja minä jatkoin oviharjoitusta.

Nyt sitten mietin, että tästä ehkä voisi jatkaa neljänteen vaiheeseen. Tauko näköjään tekee hyvää. Mietin kyllä, että on kova homma pentu opettaa yksinoloon. En tiedä kauanko tämä yksinolon opettaminen veisi aikaa, että pentu todella tuntisi olonsa turvalliseksi jäädessään yksin kotiin. Eroahdistustahan voidaan kuvata paniikiksikin, jos yksinoloa ei opeteta koiralle. Että ei se mikään helppo juttu koiralle ole tuo yksinolo.

Kaiken arvoista on kyllä hyvä yksinolon opettelu, sillä mikäs sen ihanampaa itselle että koiralle, kun koira on tyytyväisenä yksin kotona eikä stressaa eikä panikoi.