Pihamietteitä

Naapurin koiran haukku kuuluu meille asti ja tahtoo hermostuttaa meidän räyskyjä. Nyt kun ollaan aita laittamassa kesällä takapihan ympärille niin mietin, että alkavatko vastaamaan haukkuun ollessaan pihalla. Näköeste ei suojaa ääniltä 🙂

Pitäisi alkaa siedättämään meidän räyskyt naapurin koiran haukkuun. Jos vaikka saisi naapurin haukun haukkua tallennettua niin voisi kotona haukkua soitella sopivalla volyymilla tai etsisi sopivaa ääntä netistä. Mutta paremmin taitaisi siedätys mennä, jos olisi juuri tuon naapurin haukun ääni.

Sama varmasti pätee ohikulkijoiden ääniin, että siedättäisi jo kadulta kuuluviin ääniin. Ihmisten puhetta, askelten ääniä…

Kiireiset päivät

Tämä viikko on mennyt treenatessa. Kovasti on saatu porukkaa kaveriksi siedätys- ja vastaehdollistamistreeneihin. Pidän paljon tuosta treenistä. ”Koira, joka räjähti” -blogikin on kirjoittanut hyvä artikkelin aiheesta.  Ihan samalla tavalla en tee kuten tuossa blogissa kuvataan. Hyvä huomio blogin kommenteissa, että etäisyys täytyy olla kunnossa, jotta pelkoa ei esiinny. Ja tämä täytyy toteuttaa sekä treenitilanteessa että arjessa.

Siedätys- ja vastaehdollistamistreeni on mieluisa myös koiralle. Molemmilla osapuolilla on treeneissä hauskaa.

Ärsykkeistä

Miten koira saadaan tulemaan toimeen erilaisten ärsykkeiden kanssa kuten toiset koirat tai ihmiset. Ärsykkeellä tarkoitan, että oman koiran reagointi näitä kohtaan ei ole toivottua käytöstä, kuten haukkuminen, muriseminen, hyökkääminen tai karkuun meno.

Tässä pari juttua, jota mietin :

  1. etäisyys ärsykkeeseen, jolloin ei-toivottua reagointia ei tapahdu
  2. siedätys

Arkilenkillä kulkeminen on haastavaa, kun täytyisi kulkea ärsykkeiden joukossa. Tähän suositellaan mm. lenkkeilyä öisin, lenkkeilyä metsässä eli koitetaan välttää ärsykkeiden kohtaamista, jotta ei-toivottua reagointia ei tapahtuisi, kunnes siedätys alkaa tehoamaan. Siedättää toki voi arkilenkilläkin, mutta etäisyys pitäisi olla tällöinkin kohdillaan. Ei-toivottu reagointi tuo aina takapakkia. Arkilenkillä on myös erilaisia keinoja, joilla selviytyä kiperistä paikoista, mutta tämä on sitten vain selviytymistä. Tahdotaan kuitenkin tilanteeseen, että ärsykkeitä ei koiralla enää olisi.

Koiran tulee antaa katsoa ärsykettä haluamansa ajan, jotta uudenlainen mielipide ärsykkeestä muodostuisi. Tässä muistetaan taas se etäisyys, mikä auttaa siinä, että koira tosiaan lopettaakin sen tuijottamisen. Näen usein, että koiran ei anneta katsoa toista koiraa vaan nykäistään hihnasta, jotta tuijotus loppuisi ja koira katsoisi omistajaansa toisen koiran sijasta. Koiralle tulee näin ärsykkeestä negatiivinen mielikuva. Yleensäkin hihnasta nykäisemiset eivät tuo mitään positiivista tilanteeseen vaan johtuu omistajan olemattomista taidoista ja kyvyistä kouluttaa koiraansa. Tästä päästäänkin siihen, että koira ei ole robotti, jonka pitäisi tuijottaa aina vain omistajaansa, vaan tunteva ja elävä olento, jolla on erilaisia pelkoja ja tunteita kuten meillä ihmisilläkin. Koiran lyhyen elämän pitäisi olla arvokas.

Jos joku tarvitsee siedätystreeniä Oulun alueella, niin minua saa kysyä kaveriksi. Siedätystreenissä tarvitaan palkkioita, joita koira pitää arvokkaina, mutta ei niin arvokkaina, että se ärsyke unohtuu. Pitkä hihna, itselläni on 5m hihna, jotta koiralla on varaa liikkua ja leikkiä. Koiran eleitä tulee tarkkailla. Iloinen mieli sekä omistajalla että koiralla. Tulee myös ymmärtää, että mitään suurta ei tapahdu hetkessä ja iloita pienistäkin onnistumisista. Ja virheitä tapahtuu ja niistä otettava opiksi. Koira ei tee virheitä vaan omistaja.

Mietteitä kävelyltä

Aamun kävelyllä vastaan tuli emäntä isohkon koiransa kanssa. Emäntä meidät nähdessään kiireesti veti koiransa tien toiseen reunaan ja jäi sinne seisomaan ja pitelemään koiraansa. Koira jo haukahti ja tuijotti meitä jäykkänä. Tästä päättelimme, että käännymme sivupolulle, sillä ohitus ei oletettavasti tulisi onnistumaan meiltä eikä heiltä. Sivupolkua kuljimme kauemmas ja odotimme että vastaantulijat kulkevat kauemmas, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kotia päin. Räyhäämistä ei näin ollen esiintynyt kenelläkään.

Jäin sitten miettimään, että jospa vastaantullut emäntä oppisi tästä tapahtumasta jotain. Ensinnäkin, että lenkin suuntaa voi vaihtaa, jos koiraohitukset ovat vaikeita, jolloin emäntä olisi voinut kääntyä takaisinpäin koiransa kanssa meidät nähdessään ja me tämän huomioineena olisimme voineet pysähtyä ja odottaa, että etäisyyttä olisi tarpeeksi heidän tarpeisiinsa että meidän.

Toisekseen, jos olisi mahdollista emäntä voisi koiransa kanssa kääntyä toiselle tielle eikä ohittaa meitä lainkaan. Kuten me käännyimme sivupolulle. Ja vaikka ei olisikaan sivupolkua tai tietä mihin kääntyä, niin voisi kuitenkin mennä kauemmas tieltä metsään tai pellolle. Tai jonkin talon pihalle ottamaan etäisyyttä.

Räyhäämistilanteita kannattaa siis välttää, jotta räyhääminen ei vahvistu. Siedättäminen toisiin koiriin pitäisi tehdä kävelylenkkien ulkopuolella ja kävelylenkeillä toimia niin, että räyhäämistä ei tapahdu eli ottaa etäisyyttä, kulkea herkkujen kanssa ja miettiä missä voisi kulkea, jotta välttäisi räyhäämiset, kunnes koulutus alkaa tuoda tulosta. Koiraa, joka räyhää, on raskasta kävelyttää, mutta kuitenkin pitäisi välttää räyhäämistilanteita.