No reward

Psychology Today – sivustolla on hyviä artikkeleja mm. koirista. Esimerkiksi artikkeli, tarvitseeko koiran kouluttamisessa muuta kuin kertoa koiralle, että koira tekee oikein.  Unohdetaan siis no reward -merkit (ei palkkiota) ja keskitytään vain koiran onnistuneisiin suorituksiin palkitsemalla koiraa niistä.

Tästä on vasta tullut tutkimuskin, jonka mukaan yksiselitteisesti koirat pärjäsivät joka suhteessa paremmin, kun väärät yritykset jätettiin huomiotta ja huomioitiin vain onnistuneet yritykset. No reward -merkkiä käytettäessä koirat saattoivat jopa jättää koulutuksen kesken koska lannistuivat.

Tänään Röllin kanssa lenkkeilimme viiden tyttögöötin kanssa metsässä. 🙂 Kylläpä Rölli nautti tyttöjen pyörittelystä sekä yhdessä juoksemisesta. Onkin maittaneet unet loppuillaksi. Illemmalla käytiin kuitenkin vielä pienoinen lenkki, syötiin kalkkunan kaulaa ja taas on nukkuminen maittanut.

 

 

Postilaatikossa lukemista

Harmittavasti iski vatsatauti, joten tuli maattua sängyn pohjalla reilu päivä. Kun jaksoi katella muutakin kuin ikkunasta näkyviä puita, niin postilaatikosta löytyi sairaalle mukava yllätys: Canis -lehti. Luin lehden kertaheitolla, oli niin paljon hyvää luettavaa.

Moni juttu kolahti lehdessä omalle kohdalle ja muutenkin kaikki artikkelit olivat erittäin mielenkiintoisia. ”Monikoirainen arki vaatii harjoittelua” -jutusta voisin mainita yhden mielenkiintoisen kohdan (monien joukosta) autoilusta, että kannattaa tehdä myös tylsiä autoiluja. Mielenkiintoisen asiasta siis tekee minun kohdallani meidän göötin autokiihtyminen autosta poistuttaessa. Yleensä, kun koirat otetaan autoon, niin koirat poistuvatkin jossain vaiheessa autossa. Mutta on ajeluita, että autosta ei olla poistuttukaan, mutta nämä ajelut ovat vähemmällä. Mutta tähän voisin kiinnittää enemmän huomiota.

Lehden viimeinen artikkeli oli Thomas Stokkelta. Vaikka aihe on lintukoirille, niin palkitsemiseen liittyvästä koulutuksesta löytyy asiaa jokaiselle koiranomistajalle. Myös riista- ja saalisviettiset koirat lukevat mielenkiinnolla tätä Thomaksen juttua. Jutussa on asiaa mm. liiallisten odotusten muodostumisesta, mitä tapahtuu käytettäessä erittäin haluttuja palkkiota sekä palkkioiden tuplatehosta. Palkkioiden tuplatehossa palkkio vahvistaa haluttua käytöstä, mutta sekä klassista ehdollistumista (tunnetila).

Koira voi siis esimerkiksi maata paikoillaan joko rennosti tai sitten kiihtyneenä. Ennen koiran palkitsemista pitäisi kiinnittää huomio koiran mielentilaan. Koiralle voi antaa palkkion sen toimiessa kuten omistaja haluaa, mutta jos koiran mielentila on esimerkiksi liian odottava (koira odottaa saavansa juuri tietyn palkkion), voi antaakin toisen palkkion. Huomaan tätä tekeväni itse, että koira ennakoi saavansa tietyn palkkion ja mielentila on odottava ja kiihtynyt. Koiran tulisi siis hillittävä odotuksiaan. Todella mielenkiintoinen artikkeli. Jos on vähäänkään kiihtyvyyteen taipuvainen koira, niin hyvä artikkeli tukemaan omistajan huomioita palkitsemistavoissaan.

 

When pigs fly

Lueskelin vanhoja Canis-lehtiä, jotka sain ystävältäni. Nrosta 1/2011 lähtien tuli mielenkiintoinen artikkelisarja vastaan ”Kun lehmätkin lentävät -agilitykoulutusta mahdottomalle koiralle”. Artikkelisarja pohjautuu Jane Killionin kirjaan ”When pigs fly: Training success with impossible dog”.  Adlibriksessä näkyy tämä kirja olevan myytävänä hintaan 11, 60 euroa. Laitoinkin kirjan jo tilaukseen, sillä niin mielenkiintoiselta tuo artikkelisarja vaikuttaa, että jospa kirjasta saisi lisää tietoa.

Artikkelisarja että kirja antavat toivoa innokkalle koiraharrastajalle, jonka koira ei ole innokas harrastamaan. Koiraa vetää enemmänkin puoleensa kaikki muut ympäristön houkutukset kuin omistaja. Kirjan kirjoittaja on saanut omat kolme bullterrieriänsä innostumaan omistajastaan ja yhteisestä harrastuksesta, joten hän kirjoittaa omista kokemuksistaan. Ongelman ratkaisu on kirjoittajan mukaan omistajassa, jonka tulisi paremmin ymmärtää, miten koirat oppivat ja miten niitä tulisi kouluttaa.

Vaikeana koirana kouluttaa pidetään koiria, joilla ei ole miellyttämisenhalua vaan koira haluaa pelkästään toteuttaa omia halujaan, kuten oravien jahtaamista. Perinteiset koulutusmenetelmät on luotu tottelevaisia ja miellyttämishaluisia koiria varten. Ongelmana ei siis ole koira vaan käytetty koulutusmenetelmä. Tarvitaan koulutusmenetelmä, joka sallii koiran käyttävän ongelmanratkaisutaitoaan. Koulutuksessa tulee miettiä mitä halutaan koiran tekevän ja mikä on paras tapa päästä tähän tavoitteeseen.  Tämän takia itsekin pidän nykyisestä koirakoulustani aivan mahdottomasti. Rölli saa siellä pohtia itse, mitä tahdon sen tekevän. Rölli saa edetä pienin kannustavin askelin eteenpäin.

Jatkan vielä tästä artikkelisarjasta seuraavassa päivityksessä.

Näyttökuva 2014-9-1 kello 11.37.22

Koirat-lehti

Lapset aina ostattavat uusia koiralehtiä kaupassa käydessä. Mikäs siinä, tuntuu niissä olevan paljon asiaa, tosin joskus vähän pintapuolisesti raapaistu jotain mielenkiintoista juttua. Jää vähän harmittamaan ettei saanut asiasta syvällisemmin tietoa, jonka olisi voinut ottaa vaikka käytäntöön.

Tänään kotiin oli kaupasta kannettu Koirat -lehti. Harmittavasti lehteä selatessani huomasin lehden olevan viimeinen numero, sillä lehden julkaiseminen on päätetty lopettaa. Laitan tähän kuitenkin mielenkiintoisia juttuja, jotka jäivät lehdestä mieleeni. Tosin näitä mainitseminen arvoisia juttuja oli paljonkin, mutta laitan nyt tähän muutaman.

Vahvista kontaktia -artikkelissa kerrottiin nimensä mukaisesti omistajan ja koiran keskinäisen vuorovaikutuksen eli kontaktin vahvistamisesta. Kosketuskontakti on minulle aika uusi asia. Yhdellä kertaa koirakoulussamme opettelimme käsikosketusta. En oikein tiennyt mitä hyötyä tästä olisi, mutta lehdessä kerrottiin, että kosketuskontaktista on apua ohitustilanteissa. Tällöin koira saa ohituksen ajaksi muuta mietittävää. Röllin kanssa olemme harjoitteleet ohitustilanteisiin ”viereen” -käskyn, jolloin Röllin kulkee sivullani ohitustilanteessa. Käsikosketuskin voisi kyllä olla hyvä. Tällöin ei tulisi ohikulkevaa koira tuijoteltua vaan kättäni. Meillä ei ole vain vielä kyllin vahva tämä käsikosketus. Sitä on harjoiteltu vain hiukan, kun on muistettu.

Berninpaimenkoira Brii oli Vahvista kontaktia -artikkelissa esiintyvänä koirana. Lopuksi mainittiin mielestäni mielenkiintoinen asia Briin koulutuksesta : puolivuotiaaksi asti Brii sai lähes kaiken ruoan omistajansa kädestä ja juuri kontaktikävelyn palkkiona. Tätä en ole ennen kuullut, että ruoka syötettäisiin pelkästään pennulle kädestä. Olisikohan tämä seuraavan pennun kanssa tehtävä juttu.

Näyttökuva 2014-7-21 kello 16.10.09