Tunteiden ilmaiseminen

Koirat ilmaisevat tunteitaan käyttäytymisellään kuten myös ihmisetkin. Jotkut ovat synnynnäisiä, kuten punastuminen ihmisillä. Koirilla taas esimerkiksi tassujen hikoaminen.

Sitten on taas tarkoituksellista käyttäytymistä, kuten ihmiset polkevat kiukuissaan jalkaansa. Tai koirilla muriseminen.

Vahvat käytökset syrjäyttävät heikot käytökset. Uudet käytökset (toivotut käytökset) tulee rakentaa niin vahvaksi ja sujuvaksi, että vanhat (ei-toivotut) käytökset syrjäytyvät.

C.E.R. (Conditioned Emotional Response) :  käytös itsessään tuottaa koiralle suurta mielihyvää.

 

 

Esineen pitäminen

Olen harjoitellut Röllin kanssa esineen pitämistä suussa Naksutinkoulutusta koirallesi -kirjan ohjeiden mukaisesti. Kirjassa suositellaan, että harjoittelu aloitetaan yksinkertaisella esineellä, joten olen aloittanut Röllin kanssa tyhjällä, litistetyllä vessapaperirullalla. Se on helppo pitää eikä ole houkutellut puremaan.

Harjoittelemme siis ihan huvin vuoksi ja ajattelin, että olisihan se mukava, kun Rölli toisi minulle erilaisia esineitä. Tyttö harjoittelee samaa sheltin kanssa. Kumpikin omalla tahdillaan.

Olemme edenneet rullan pitämisessä suussa 2 sekuntiin. Vahvistan vielä tätä 2 sekuntia, sillä ennen seuraavaan kriteeriin siirtymistä, muistini mukaan pitäisi olla 80% onnistunut edellinen kriteeri.

Donna Hillin hyvä video. Pitänee miettiä miten edetä kun rulla on nostettu maasta. Nythän Rölli ottaa rullan vielä kädestäni ja pitää 2 sekuntia.

LeDoux

LeDouxin rotilla tekemien kokeiden perusteella mantelitumake/amygdala on tärkeä pelkoreaktion synnyssä.  Amagdyla voi käsitellä pelkoja tiedostamatta. Näin voimme siis pelätä asiaa, jota emme muista tai edes tietoisesti havainneet. Amygdala vastaa siis tunteista ja implisiittisestä muistista eli tiedostamattomasta muistista. Assosiaatio eli pelkoehdollistuminen tapahtuu amygdalassa. Hippokampus vastaa eksplisiittisestä eli tietoisesta muistista.

Passiivisen pelkoreaktion lisäksi eläin voi kehittää selviytymisstrategian, joka pysäyttää pelkoreaktion muodostumisen. Pelkoa aiheuttava ärsyke ohjautuu uudelle reitille amygdalassa.

Amygdalaan saapuva pelon sensorinen ärsyke tulee talamuksesta joko nopeaa tai hidasta reittiä. Nopea ärsyke tulee suoraan amygdalaan, jolloin siihen voidaan reagoida mahdollisimman nopeasti, mutta hitaassa reitissä ärsykettä käsitellään ensin etuaivokuorella ja hippokampuksessa. Hidas reitti auttaa muuttamaan, kuinka suhtaudumme pelon kohteeseen, jopa poistamaan pelon.

 

 

Peukku ylös!

Kahden koiran taloudessa olen opettanut koirille hiljaisen ”hyvä” -merkin. Eli jos toinen koira vielä tekee jotain, mistä en halua palkita, ja toinen koira tekee jo palkitsemisen arvoisesti, niin näytän hiljaisesti toiselle koiralle peukkua toisen koiran huomaamatta. Jos käyttäisin sanallista ”hyvä”, niin palkitsisin samalla sitä toista koiraa, joka ei tee vielä haluamallani tavalla, jos siis molemmat ovat kuulemisetäisyydellä. Nyt voin jo hiljaisesti ilmoittaa toiselle koiralle, että tuo käytös on palkitsemisen arvoinen ja palkka on ansaittu. Odotellaan vain vielä, että tuo toinenkin koira käyttäytyy palkitsemisen arvoisesti ja molemmat saavat peukut ylös 🙂

 

Jekyll & Hyde -rutiini

Mitä jos koiran rankaisemisesta tuleekin koiralle vahviste? Esimerkiksi, koira puree pöydän jalkaa. Omistaja sanoo koiralle ”ää-ää”, jolloin koira lopettaa puremisen ja omistaja kehuu koiraansa ”hyvä koira”. Tällöin siis nuhtelu tulee ennen palkkaa (kehut/makupalat/lelut…). Näin ollen nuhtelusta tulee koiralle vahviste. Ihan samoin kuin klikkeri. Naksautat ja koira saa palkan. Ihan samoin kuin sana ”hyvä” ja koira saa palkan.

Esimerkiksi, koira vetää hihnassa, jolloin nykäiset hihnasta. Koira löysää hihnan, klik -> palkka. Nykäisystä tulee siis myös vahviste. Nykäisy ei ole enää koiralle rangaistus.

Usein puhutaan, että makupalat eivät toimi kouluttaessa esimerkiksi koirapelkoa pois. Olisiko tässä, että makupalat tulevat ennen ohitettavaa koiraa? Tällöin makupaloista tuleekin negatiivinen mielleyhtymä koiralle. Makupalat alkavat tarkoittamaan – > kohta tulee koira.

Klassinen oppiminen toimii siis molempiin suuntiin.