Mietiskelyjä

Lukaisin yhtä kirjoitustani vuodelta 2014. Ei ne ole mukavaa luettavaa 🙂 Voisi kaikki vanhat kirjoitukset deletöidä, sillä niitä on jostain syystä raastavaa lukea. Raastavaa siksi, että silloin teki kaikki päin honkia. Tekee nytkin päin honkia, mutta nyt on jotenkin enemmän ymmärrystä ja enemmän sydäntä matkassa.

Kuljin useissa koirakouluissa Röllin kanssa ja etsin ratkaisuja ongelmiin. Piti käskyttää ja vaatia, näin lukee kirjoituksessani, jota en saata enää edes lukea. Uskoin koirakouluttajia, mutta nykyään olen tarkka kenen koulutukseen menen. Koskaan en apua ongelmiini saanut kunnes nyt olen löytänyt kouluttajan, jonka kanssa on edistytty ja tällä kouluttajalla on sydän matkassa sekä osaamista ja tietoa.

Käskyttämisellä ja vaatimisella en siis edennyt. Toivottavasti en käskyttänyt ja vaatinut pitkään, sillä jo kirjoituksen lopussa luki, että ei olla edistytty 🙂 Ja tietysti ymmärrän nyt, miksi emme edistyneet. Pidemmälle pääsee ymmärryksellä, kärsivällisyydellä ja sillä sydämellä.