Juhannusta!

Juhannus on vietetty mökkeillessä. Koirat saivat olla melkein koko päivän irti ja juoksennella niin paljon kuin jaksoivat. Lämpö haittasi jaksamista, mutta hyvinhän nuo vetivät. Mökin lähistöllä ei liiku eläimiä, joten oli hyvin turvallista pitää irti. Mökin takana oleva metsä päättyy pikaisesti suohon ja välissä on metsätie, jotka pitkin käytiin myös kulkemassa. Kyllä oli väsynyttä koiraa, kun autoon yöllä hyppäsivät kotimatkalle. Kotona nukkuivatkin pitkälle päivään, että aamulenkki vaihtui päivälenkiksi.

Ennen juhannusta sattui Rölliä ja minua vastaan kävelijä, jonka koira meidät nähdessään istahti maahan eikä suostunut liikkumaan. Koira oli isohko, joten omistajalla oli vaikeuksia saada koira liikkumaan eikä koira liikahtanutkaan. Tuijotti vain Rölliä intensiivisesti. Tuijottamisen lisäksi tilanteen teki vaikeaksi se, että kuljimme hiljaisella, kapealla autotiellä, joten koira tukki melkein koko autotien. Tuosta olisi siis meidän päästävä ohi. Mietin myös, miten koira käyttäytyisi, kun menisimme ohi. Räyhäisikö vai katselisiko vain.

Tilanne on vastaava kuin minua vastaan tulisi mies, joka minut nähdessään pysähtyisi ja alkaisi minua tuijottamaan intensiivisesti. Eli hieman ahdistava tilanne siis. Samaa mieltä oli Rölli, joka myös koiran nähdessään pysähtyi. Tämän jälkeen Rölli vilkaisi minua, jolloin päätin, että emme mene ohi vaan käännymme. Kuljimme takaisin mistä tulimme ja kuljimme autolle toista reittiä. Tällöin myös tämä istahtava koira sai jalat alleen.

Pienen koiran etuja on, että voisi vaikka tuossa tilanteessa syliin nostaa ja kulkea ohi. Tuijottaminen on aina haaste ja se pitäisi katkaista. Miten sen sitten katkaisee, siihen kai auttaa koulutus, treenaaminen. Pysähtyminen ja tuijottaminen taitaa olla myös merkki, että tilanteessa on jotain epämiellyttävää (=toinen koira).