Virikkeistämisestä

Minusta lenkin jälkeen on mukava antaa koirille rauhoittavaa virikkeistämistä. Lenkin ja virikkeistämisen jälkeen koirat oikein uinahtavat syvään uneen. Käytän tässä apuna mm. virikkeistämismattoa, piilottelen makupaloja, käärin makupaloja pyyhkeen sisään, annan jogurttijämät halki leikatusta jogurttipurkista, kongit. Vain mielikuvitus on rajana. Rauhoittavat virikkeet lisäävät mielihyvähormonien tuotantoa elimistössä ja purkavat koiran stressiä.

Kiihdyttävät virikkeistämiset annan ennen lenkkiä, esimerkiksi pallo, jonka sisään voi piilottaa makupaloja. Tämän jälkeen on hyvä lähteä haistelemaan eri tuoksuja kävelylenkille.

Molempia virikkeistämisiä tarvitaan, mutta sopivassa määrin kumpaakin. Hyvä tapa on kuitenkin aina kiihdyttävän virikkeistämisen jälkeen antaa rauhoittava virikkeistäminen.

Hyvä artikkeli on : Noutamalla väsynyt vai stressaantunut koira

Mietteitä kävelyltä

Aamun kävelyllä vastaan tuli emäntä isohkon koiransa kanssa. Emäntä meidät nähdessään kiireesti veti koiransa tien toiseen reunaan ja jäi sinne seisomaan ja pitelemään koiraansa. Koira jo haukahti ja tuijotti meitä jäykkänä. Tästä päättelimme, että käännymme sivupolulle, sillä ohitus ei oletettavasti tulisi onnistumaan meiltä eikä heiltä. Sivupolkua kuljimme kauemmas ja odotimme että vastaantulijat kulkevat kauemmas, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kotia päin. Räyhäämistä ei näin ollen esiintynyt kenelläkään.

Jäin sitten miettimään, että jospa vastaantullut emäntä oppisi tästä tapahtumasta jotain. Ensinnäkin, että lenkin suuntaa voi vaihtaa, jos koiraohitukset ovat vaikeita, jolloin emäntä olisi voinut kääntyä takaisinpäin koiransa kanssa meidät nähdessään ja me tämän huomioineena olisimme voineet pysähtyä ja odottaa, että etäisyyttä olisi tarpeeksi heidän tarpeisiinsa että meidän.

Toisekseen, jos olisi mahdollista emäntä voisi koiransa kanssa kääntyä toiselle tielle eikä ohittaa meitä lainkaan. Kuten me käännyimme sivupolulle. Ja vaikka ei olisikaan sivupolkua tai tietä mihin kääntyä, niin voisi kuitenkin mennä kauemmas tieltä metsään tai pellolle. Tai jonkin talon pihalle ottamaan etäisyyttä.

Räyhäämistilanteita kannattaa siis välttää, jotta räyhääminen ei vahvistu. Siedättäminen toisiin koiriin pitäisi tehdä kävelylenkkien ulkopuolella ja kävelylenkeillä toimia niin, että räyhäämistä ei tapahdu eli ottaa etäisyyttä, kulkea herkkujen kanssa ja miettiä missä voisi kulkea, jotta välttäisi räyhäämiset, kunnes koulutus alkaa tuoda tulosta. Koiraa, joka räyhää, on raskasta kävelyttää, mutta kuitenkin pitäisi välttää räyhäämistilanteita.

 

Naapurikytät

Kävellessäni koirien kanssa talojen ohi, herättää omissa koirissa hermostuneisuutta pihalla haukkuvat koirat. Varsinkin, jos piha on aidattu tielle asti tai lähelle tietä, niin pihalla olevat koirat juoksevat aitaa pitkin meidän vierellä ja haukkuvat ja räyhäävät. Tästä ei ole iloa kellekään. Itsekin huokaisen, jos tällä kertaa ohimennessä piharäyskyt ovatkin poissa ja näin huokaisevat koiratkin.

Pihalla olevien räyhääjien reaktiivisuus lisääntyy. Sama jos koira jätetään ikkunaan katsomaan ohikulkijoita ja haukkumaan. Nämä ovat stressaavia tilanteita koirille. Ja jos koira on joka päivä työajan haukkumassa, niin stressitaso on jo hyvinkin korkea.

Koirahan saa haukkumisellaan ohikulkijan pois. Työ on tehty ja palkka saatu! Haukkuminen vahvistuu entisestään.

Vaikka aita olisi sellainen, joka estää näkemään mitä tiellä tapahtuu, niin koira saattaa alkaa haukkua tiellä kuuluville äänille. Tämäkin pitäisi estää.

Kesällä laitamme aidan takapihan ympärille. Olen jo miettinyt, että laitan näköesteen etteivät koirat näe tielle lainkaan. En halua reaktiivisuutta enkä stressiä pihallemme. Täytyy perehtyä miten tähän tilanteeseen koulutuksella parhaiten pääsisi.

Omituisia otuksia

Kuten BAT 2.0 -kirjassa kuvataan, joillakin koirilla kävelylenkit menevät paremmin, kun kävelevät lähellä kotia, siis kotikulmilla. Toisilla koirilla taas kävelyt sujuvat paremmin, kun eivät ole kotikulmilla, jolloin reviiriä ei tarvitse vahtia (reviirikäyttäytyminen).

Toiset koirat pärjäävät hyvin kaupungin vilinässä, kun koiria ja ihmisiä kulkee tasaiseen tahtiin ohitse. Sitten kun kulkeekin vastaan vain yksi ihminen tai koira silloin tällöin (esimerkiksi maaseutu), niin tämä herättää koirassa reagointia. Koira reagoi tällöin yllättävään muutokseen ympäristössä.

Koirasi saattaa haukkua, kun pysähdyt juttelemaan vastaantulijalle. Johtuuko se siitä, että koirasi luulee teidän haukkuvan? Olet kuitenkin vastakkain vastaantulijan kanssa, tuijotatte toisianne, olette pysähtyneet kesken kävelyn ja metelöitte kesken hiljaisen kävelyn.

Yksinoloa jälleen

Tänään pitkästä aikaa jatkoin yksinoloharjoittelua. Laitoin ulkovaatteet päälle, kun olin makupalat piilotellut portin taakse sekä snuffle maton täyttänyt. Rölli reagoi heti ulkovaatteisiin, jolloin mietin, että puinko vaatteet liian aikaisin, sillä Rölli lähti ulko-ovelle päin ettei vaan jää matkasta. Mutta kun lähestyin suljettua porttia, portti veti Röllin puoleensa. Vapautin Röllin ja Ladyn portin taakse.

Molemmat koiruudet lähtivät makupalojen maailmaan. Mutta kun avasin ulko-oven ja suljin sen, Rölli reagoi ja tuli portille tuijottelemaan. Istuuduin sitten läppärin ääreen ja noin viiden minuutin sisään Rölli oli taas makupalojen maailmassa. En jatka harjoitusta, jos koira on hermostuneen oloinen.

Tästä lähti sitten suoritus liikkeelle eli kävelin ovelle, avasin oven, suljin ja palasin puuhailemaan jotain. Ja tätä uudestaan. Kun makupalat oli löydetty, molemmat koirat makoilivat sängyllä. Mielestäni tämä treeni meni sitten hyvin. Jos eivät olleet sängyllä, niin tulivat portille nukkumaan. Ja minä jatkoin oviharjoitusta.

Nyt sitten mietin, että tästä ehkä voisi jatkaa neljänteen vaiheeseen. Tauko näköjään tekee hyvää. Mietin kyllä, että on kova homma pentu opettaa yksinoloon. En tiedä kauanko tämä yksinolon opettaminen veisi aikaa, että pentu todella tuntisi olonsa turvalliseksi jäädessään yksin kotiin. Eroahdistustahan voidaan kuvata paniikiksikin, jos yksinoloa ei opeteta koiralle. Että ei se mikään helppo juttu koiralle ole tuo yksinolo.

Kaiken arvoista on kyllä hyvä yksinolon opettelu, sillä mikäs sen ihanampaa itselle että koiralle, kun koira on tyytyväisenä yksin kotona eikä stressaa eikä panikoi.