Yleistäminen

Yleistäminen

Yleistäminen on hyvin mielenkiintoista näin paimenkoiran omistajalle sekä muutenkin koiran omistajalle. Kun kotona on opetettu koiralle huolellisesti jokin toiminto, niin tämän jälkeen lähdetään yleistämään toimintoa. Yleistämisessä koiralle jää lopuksi vain pelkkä vihje, minkä perusteella koira suorittaa toiminnon. Kaikki muu, mikä on koiran mielestä kuulunut koulutustilanteeseen (kouluttajan eleet, tietty koulutusympäristö), jää pois.

Koirasta riippuen suoritetaan ympäristön vaihdos. Joillekin koirille toiseen huoneeseen meno harjoittelemaan on jo riittävä ympäristön vaihdos. Toisten koirien kanssa voidaan lähteä kotoa uloskin harjoittelemaan.

Koiralle opetettu asia saadaan sujuvaksi 20–20–20 -periaatteen mukaan: opetettua asiaa suoritetaan 20 onnistunutta toistoa 20 erilaisessa ympäristössä ja 20 erilaisen häiriön alla. Ensimmäiseksi siis vaihdetaan ympäristöä, jossa toimintoa harjoitellaan. Tämän jälkeen lisätään tähän tutuksi tulleeseen ympäristöön häiriötekijä.

Uudessa ympäristössä edetään koiran mukaan. Lasketaan kriteerejä ja pidetään yllä nopeaa vahvistetiheyttä, jotta saadaan onnistumisen elämyksiä.

Röllin kanssa olen kyllä huomannut, että uudessa ympäristössä aloitetaan toiminnon harjoitteleminen ihan alusta. Naksauttelen tiheästi, jotta onnistumisia tulee. Näin koira oppii, että toimintoa voidaan harjoitella ja suorittaa muuallakin kuin kotona. Tässäkin on maltti valttia. Mutta kun ymmärtää tämän asian, että yleistäminen vaatii toisten koirien kohdalla paljon työtä ja harjoittelua, niin jaksaa harjoitella ja olla kannustava itselleen että koiralleen.

Ihan hauskaakinhan se on, kun saa jotain hauskaa temppua harjoittaa uudestaan alusta pitäen uudessa ympäristössä. Huomennapa voisinkin Röllin kanssa ottaa käsikosketusharjoituksen ihan alusta eli kun Rölli vilkaiseekin kättä niin naksautan.

Näyttökuva 2014-10-26 kello 23.21.38