Viikonlopun kuulumisia

Röllin kanssa on täällä maalla nyt lenkkeilty. On tehty lenkkejä pitkässä liinassa että hihnalenkkejä. Pitkän liinan lenkki tehtiin tosin uudemmassa paikassa ja huomasin, että siellä oli taas kontakti hieman hukassa. Pupukin sattui loikkimaan ohitse, joten pitkä liina tuli tarpeeseen. Kutsuin Rölliä luokse ja kun Rölli saapui luokse niin palkkasin makupaloilla ja lähdimme myös palkaksi pupun jälkiä haistelemaan. Ajattelin JessiCanilta jossain vaiheessa kysäistä noista pitkä liina -harjoituksista sekä irtipidosta kaiken muiden kysymyksien lisäksi.

Tiistaina olemme taas kaupungilla kulkemassa Röllin kanssa, jolloin lenkkeilemme jälleen 15 minuuttia ennen varsinaista kävelyä. Jotenkin odotan nyt näitä kaupunkireissuja, että näinkö Röllin viretila on saatu muutettua. Tästä kokemuksesta oppineena olen miettinyt, että on se hyvä, että näitä osaavia kouluttajia löytyy. Ja että kannattaa aina ottaa yhteyttä koirakouluttajaan, jos itse ei saa mieltä askarruttavaa tilannetta muutettua. Aina ei tietenkään ratkaisut ole näin nopeasti toimivia, mutta hitaatkin ratkaisut meille kelpaavat, kunhan vaan ne toimivat. Ja että kouluttaja antaa neuvoja noudattaen hyvää eläinkoulutustapaa. En ota vastaan neuvoja, joissa Rölliä pitäisi alkaa rankaisemaan fyysisesti. Koulutuksen pitää sujua ilman koiran kipua tai pelkoa.

Näyttökuva 2014-9-21 kello 21.56.18

Kaupunkilenkkeilyä

Kaupunkilenkkeilyä

Nyt on testattu JessiCan antamia ohjeita kaupungilla. Autosta Rölli lähti vauhdikkaasti makupalan kimppuun, auton ovet lukkoon ja sitten hölkkäilemään 15 minuutiksi. Tosiaan hölkkäillään hissukseen, kun ei oma kunto riitä eikä ole tarkoituskaan henkihieverissä juoksuttaa Rölliä.

Hölkkäillessä hihna roikkuu löysästi Röllin ja minun välissä. Hiljaisella autotiellä juoksimme keskellä tietä, jolloin Röllillä ei ollut valtava innostus päästä laidoille merkkailemaan. Kapeammilla kävelyteillä innostus oli suurempi päästä ruohikkoja nuuskuttelemaan ja merkkailemaan. Hyvin kuitenkin lenkkeily meni. Juoksimme 7 minuuttia yhteen suuntaan ja sitten käännyimme takaisin autolle.

Auton luona jännitin, että mitenköhän ensimmäinen merkkailu menee. Rölli oli kuitenkin ihmeen rauhallinen! Katseli minua vähän ihmeissään, kun vein Röllin tölppää kohti, että mitä tässä pitäis tehdä. Lähdimme sitten kävelylle ja Rölli pysyi rauhallisena. Jonkun matkan päästä alkoi haistelemaan ja merkkailemaan, mutta tähän ei ollut valtava kiinnostus kuten aiemmin.

Tämä homma siis tehoaa! Jatkamme harjoittelua ja ihmettelyä, että näinkö se Röllin kaupunkikiihkeys alkaa kadota. Toivomme ainakin näin.